Ekat päivät hoitolassa

Riika hoitolan ovella, vasemmalla jalkahoitopuoli ja oikealla muut hoidot.

Hoitolamme on nimeltään Kozmetični salon Irena Japelj s.p. Se sijaitsee keskustasta koilliseen ja on paikallisen Itiksen vieressä. Hoitola on pieni, kahden hengen putiikki, jota pitää Irena. Toinen kosmetologi Tatjana on Irenalla töissä. Hoitolassa on kaksi huonetta, toisessa tehdään jalkahoidot ja toisella puolella muut hoidot. Asiakastuoleja on 4. Tiistaina käytiin tutustumiskäynnillä ja keskiviikkona aloitettiin hommat. Päätettiin että Riika aloittaa aamussa klo 8-14 ja minä illassa klo 14-20. Paikallisbusseilla matka hoitolaan vie tunnin suuntaansa.

Olimme jokseenkin yllättyneitä hoitolan pelkistetystä ulkonäöstä, värivalinnoista ja sisustuksesta. Siinä missä Suomessa hoitolaan houkutellaan asiakkaita kauniilla ulkonäöllä, somistetulla näyteikkunalla, tuotesarjavalinnoilla… ei täällä liene asia niin.

Irenaa olivat kaikki kehuneet, siis Ljubljanan koulussa niin opettajat kuin opiskelijatkin. Hän on ollut 30 vuotta alalla ja taitaa kaikki, sekä jaksaa opettaa ja ohjata aina vain uusia opiskelijoita. Jollainen hyväntekijä siis allalla? Harjoittelijoistahan ei makseta, voisin itse todeta että ne ovat pikemminkin ”tiellä ja kyselevät jatkuvasti”. Eli jonkinlaista ammattiylpeyttä ja halua siirtää sitä ja ammattitaitoa eteenpäin? Jotain tälläistä siinä kait täytyy olla….

Ekat päivät hengailtiin ja tsiikattiin systeemiä. Tehtiin jotain avustavia tehtäviä hoidoissa, lähinnä Ionto Foresia, kuorintaa, kasvovoiteen levitystä, alkupuhdistusta. Ei mitään ihmeellistä. Mutta ihmeteltiin niitä jalkahoitoja!

Täällä kosmetologin vastaanotolle tullaan hoitamaan ongelmaa, ei rentoutumaan tai hemmotteluun. Tai ylelliseen kasvohoitoon. Eheiiiii todellakaan!!! Useat asiakkaat voihkivat kivusta, hui.

Täällä hoitoihin tullaan siis ongelman vuoksi. Jalkahoitoon jalkaongelmien vuoksi, ihon puhdistukseen aknen vuoksi. Karvankasvun vuoksi depilaatioon (eli vahalla karvanpoistoon) sekä epilaatioon (sähköinen karvanpoisto), ja täällähän karva kasvaa, niinkun tiedetään etelänmaalaisilla naisilla enemmän kuin suomalaisilla. Siinäpä nuo hoidettavat ongelmat pääpiirteissään taisivat ollakin, ainakin tässä hoitolassa. Tähän tulokseen ollaan päädytty pari viikkoa asiaa tutkailtuamme.

Lisäksi on muutamia normaaleja kasvohoitoasiakkaita ja geelilakkauksia. Eli nämä peace of cake!   

Selvisi että hoitola on erikoistunut jalkahoitoihin! Medical foot treatmets as they say… Hoidoista noin 60-70% on jalkahoitoja. Enimmäkseen tehdään sisään kasvaneen kynnen oikaisuhoitoja, paksuuntunen kynnen mekaanista hoitoa, sienikynsien, syylien, kovettumien ja känsien hoitoa. Mutta melkein kaikilla on siis sisäänkasvaneet kynnet! Kuten eilinen asiakas totesi, etsin pitkään hyvää hoitajaa ja vihdoin olen löytänyt sellaisen.

Suomessahan on jalkahoitajan oma erillinen koulutusohjelma, ja myös erikoistuneita jalkahoitoloita. Kyllä tietty kauneushoitoloissakin jalkahoitoja tehdään, mutta enemmän kosmeettisia kuin terveydellisiä.

Hoidoista ja asiakkaista lisää jatkossa…

Jalkahoitopuoli

Kuitit kirjoitetaan käsin ja vain käteinen käy.

Varausjärjestelmä.

Jalkahoitotuoli

Muu hoitopuoli.

Irena, Riika ja Tatjana

Irena, Mira ja Tatjana

Ensimmäinen koulupäivä oli maanantai

Ensimmäinen koulupäivä oli maanantai. Kello 6 soi herätyskello ja kahdeksalta olisi treffit alaovella kahden kosmetologikoulun oppilaan kanssa, he veisivät meidät kouluun. Olimme saaneet päiväohjelman jo etukäteen sähköpostilla. Alaovella meitä odotti kaksi nuorta ja iloista tyttöä, 17-vuotiaat Masa ja Polona. Täällä kosmetologikoulu on 4-vuotinen ja sinne tullaan suoraan peruskoulusta. Kosmetologiopintojen lisäksi opiskellaan samoja aineita kuin lukiossa, mutta olikohan niin että hieman suppeampana. Neljännen vuoden päätteeksi ovat lopputentit neljästä aineesta;  kosmetologiopinnoista, äidinkielestä eli Sloveniasta, yhdestä vieraasta kielestä joka useimmilla on englanti ja matematiikasta.

Masa ja Polona kertoivat olevan kolmannen vuosikurssin opiskelijoita. Kosmetologiksi valmistumisen jälkeen molemmat hakevat jatko-opintoihin. Sporttinen Masa fysioterapeutiksi ja Polona pohtii vielä minne, ehkä yliopistoon. Joihinkin yliopistoihin papereilla voi myös hakea, jos esimerkiksi haluaisi lähteä opiskelemaan historiaa, tulisi historiasta suorittaa lisäksi oma lopputentti. He olivat molemmat tyytyväisiä että ”peruskoulutuksen” ohella saa myös jo ammatin, vaikka kumpikaan ei kosmetologiksi aio, ainakaan nyt. Ennen valmistumista he molemmat haluavat tulla vielä Suomeen vaihtoon!  

Kauniissa vanhassa kaupungissa sijaitsevaan kouluun matkattiin bussilla ja mennessä haettiin meille bussikortit. Masa ja Polona saattelivat meidät ensimmäiseksi kirjastotäti Tatjanan luo. He toivottivat antoisaa harjoittelua Ljubljanassa ja antoivat Slovenialaiset suklaalevyt, voi kuinka suloista J Toivoivat myös ettemme nukahda Tatjanan opissa, heillä oli kuulemma ollut joskus jonkin sortin ongelmia sen suhteen ;)  Tatjana kertoi parintuntisen aikana Slovenian kulttuurista, kielestä ja matkailukohteista. Hän oli varannut kummallekin vinon pinon matkaesitteitä, karttoja, opasvihkosia, EuroBasket-brosareita ja vaikka mitä. Saimme todella hyvän infon kirsikkateen siivittämänä. Emmekä nukahtaneet! Hän opastaa samoin eväin noin 50-60 vaihtaria vuodessa ja hakee heille kulloinkin päivitetyt esitteet.

Seuraavaksi meidät vastaanotti jo sähköposteissa tutuksi tullut kansainvälinen koordinaattori Vanda ja koko koulun rehtori Marija. Rehtorin sihteeri kuljetti meidät oman huoneensa läpi rehtorin isoon huoneeseen neuvottelupöydän ääreen. Jotenkin tuntui kuin olisimme astuneet vuosikymmenissä taaksepäin. Valkoiseen lääkärintakkiin pukeutunut Marija tiedusteli mitä haluaisimme juoda, ja kohta jo sihteeri asetteli cappuccinon ja teen kauniisti eteemme. Juteltiin opinnoista, harjoittelujaksosta, odotuksista, alan valinnasta ja Cidescosta. Vanda tulkkasi. Rehtori kertoi heilläkin hiljakkoin alkaneesta aikuispuolen kosmetologikoulutusohjelmasta. Ja pyysi kertomaan minkälaista ja taustaista porukkaa suomessa aikuispuolella opiskelee. He olivat nimittäin aivan ihmeissään heille hakeutuneiden aikuisopiskelijoiden taustoista, joukossa on yliopiston ja jopa tohtorinväitöstutkinnon suorittaneita. Liekö syynä Slovenian huono taloudellinen tilanne vai mikä?  

Vanda oli pahoillaan harjoittelupaikkaani liittyvistä muutoksista, ja sitten tuli vielä yksi. Kylpylähän muuttui kauneushoitolaan ja nyt se kauneushoitolahomma meni mönkään. Koulun kautta järjestetyssä harjoittelupaikassa, tulee olla ohjaaja, joka on myös paikalla. Tietoon oli tullut ongelmia. Kuulimme huhupuheita joiden mukaan ohjaaja(omistaja) liihottelee päivät pitkät muissa maisemissa ja maksamattomia palkkojakin lienee olevan (tosin mehän emme palkkaa saa). Pikaratkaisuna järjestettiin sama hoitola molemmille, toinen tekisi aamua ja toinen iltaa.

Koulu oli muuten täynnä valkotakkisia opiskelijoita, ja poikia oli paljon! Ei meillä vain suomessa pojat ole noin innostuneita kosmetologiopinnoista… Masa ja Polona nauroivat, ei täälläkään, samassa koulussa toiselta linjalta valmistuu farmaseutteja.

 

Lopuksi osallistuimme vielä kosmetologiopettaja Matejan johdolla oppitunneille. Kakkosvuosikurssilla oli  vuorossa kulmien muotoilu  ja värjäys. Ylimmän kerroksen opetustilasta avautui kauniit maisemat kaupunkiin ja vihreälle kukkulalle. Tila oli jaettu kahteen, teorialuokkaan ja käytännönharjoittelutilaan.  Matejaa jännitti kovasti samalla viikolla pidettävä Cidesco-tutkinto jo valmistuineille kosmetologeille, josta kuulimme jälkikäteen että kaikki olivat hienosti päässeet läpi. Yhtäkkiä käytönnön harjoittelu keskeytyi, oli kuulemma ruoka-aika. Kaikki siirtyivät teorialuokan puolelle ja kaivoivat kasseistaan eväsnyssykät, me kiitimme ja lähdimme bussilla kohti Ane Ziherlovea. Ensimmäinen harjoittelujakson päivä oli pulkassa.   

Kaiken kaikkiaan vastaanotto oli todella lämmin, ihan aamukahdeksasta loppuun asti! Meidät tultiin hakemaan, opastettiin bussien käytössä, haettiin bussikortit, näytettiin koulu, tutustutettiin kaikkiin ja kaikkeen. Jos olisimmekin ainoat vaihtarit, niin ymmärrän. Mutta kun vaihtareita on tosiaan tuo 50-60 vuodessa ja jos kaikille samanlainen vastaanotto, niin kyllä on! Lämmin mieli ja tunne että olemme todellakin tervetulleita!  (Vaikka harjoittelupaikan kanssa ongelmia onkin…)

Seuraavana päivänä sitten hoitolaan.

 

Teehetki Polonan, Riikan ja Masan kanssa matkalla kouluun.

Teorialuokka ja maisema.

Kosmetologiopettaja Mateja.

Kulmien muotoilua.

Riika seuraa opetusta.

Luuppilampulla näkee hyvin muotoilla.

 

Tutustumista Ljubljanaan ja Riikaan

Sunnuntaina, ensimmäisenä päivänä meillä oli vapaata. Maanantaina alkaisi vasta ”virallinen” ohjelma tutustumalla paikalliseen kouluun, kansainväliseen koordinaattoriin, rehtoriin ja kirjastotätiin sekä osallistumalla oppitunneille.  Jännää.

Ensimmäinen päivä oli tosiaan sunnuntai, odotin mielenkiinnolla tutustumista Ljubljanaan ja kämppikseeni Riikaan. Olimmehan vuokranneet asunnon yhdessä ilman että olimme edes tavanneet toisiamme, saatika sitten puhuneet puhelimessa. Nykyaikana kun kaikki käy sähköisesti, oli vaihdettu sähköposteja ja tekstiviestejä.

Olimme molemmat nukkuneet hyvin ja kaatuneet edellisenä iltana sänkyyn väsyneinä. Niin väsyneinä, että matkalaukut nököttivät vielä aamulla eteisessä odottaen purkamista.

Päiväohjelmasta juteltiin ja päätettiin lähteä kävellen kaupunkiin, matkaa sinne olisi noin 3 kilsaa. Todettiin että siinä ehtii kiirehtimättä nähdä ja tutustua uuteen asuinpaikkaan. Sitä paitsi ilma oli hyvä, yösateen jälkeen aurinko pilkahteli ja lämmintä oli melkeinpä shortsikeleiksi asti. Ja ehtiihän siinä samalla hyvin jutella ja tutustuakin!

Ane Ziherlovelta poiketaan kulman taakse, niin ollaan yhdellä Ljubljananan keskustaan johtavista pääteistä. Sitä matkaten ei eksy. Korttelit muistuttavat jollainlailla Tallinnan kortteleita, ei siis vanhan kaupungin. Jokseenkin kaikissa näissä entisen itäblokin maissa, vaikka tämähän oli Jugoslaviaa, on samaa henkeä, näköä ja tuntua. Mistä lie johtuu, sen osaa paremmin joku ehkä kertoa. Liekö kaupunkisuunnittelussa ja arkkitehtuurissa käytetty samoja kaavoja ja arkkitehtejä?

Loppumatkasta poikettiin isolta tieltä Tivolin puistoon, joka oli kaunis, niin kuin puistot ovat! Lehtopuita, isoja nurmialueita, risteileviä hiekkateitä, sunnuntaikävelijöitä ja koiran ulkoiluttajia. Koiria pääsääntöisesti ulkoilutetaan vapaana, siis kyllä ilman hihnaa. Ne kulkevat vierellä eivätkä karkaile, outoa. Tivolin puisto rajoittuu kaupunkiin ja toisella puolella metsään kukkulalla, oi kaunista. Riika kaivoi laukustaan Canonin järjestelmäkameran! Vau, kuvaatko tuolla? Harrastan valokuvausta, ai kiva, niin minäkin!

Ja hah, selvisi että Riika on kotoisin Kartsista, niin minäkin! Harrastaa valokuvausta, niin minäkin! Tykkää kookoksesta ja kirsikasta, niin minäkin! Opiskelee kosmetologiksi, niin minäkin ;) Bloggaa, nyt minäkin ;) Soittaa pianoa, omistaa tarantellan, säveltänyt biisin,  esiintynyt musikaalissa, asuu poikakaverin kanssa ja vaikka mitä J Vielä tuosta Riikan blogista… se on hieno, sieltä löytyy upeita kuvia ja paljon tarinaa.

Lopulta päädyttiin vanhaan kaupunkiin, joka on kun onkin kaunis, vanha ja pieni! Joki virtaa keskellä ja takana kukkulalla on linnoitus. Sieltä näkee koko Ljubljanan ja ympärillä olevat kukkulat. Kirkkaalla ilmalla pohjoisessa olevat vuoretkin. Linnoitukselle emme enää kavunneet vaan menimme herroiksi sellaisella pienellä turistijunalla. Mutta takaisin kotiin kävelimme kyllä!

Linnoituksen kappelissa sai halutessaan oman nimensä kirjoitettuna paperille vanhalla kirjoitustyylillä. Kalligrafi innostui kuullessaan että nimeni on Mira, koska hänen nimensä on Miro ja oli sitä mieltä että meillä on samat nimet! Niinpä saimme Riikan kanssa molempien nimet peräti kahdella kirjoitustyylillä,  goottilaisella ja bysanttilaisella plus vielä kaupan päälle sananlaskut! 

Ai niin, mehän olimme Euroopan keskipisteessä, kaupunki oli täyttynyt EuroBasket hulinasta. Suomihan voitti Slovenian samaisella viikolla myöhemmin käydyssä matsissa.

Kuvasimme molemmat ahkerasti, eikä kumpikaan hoputtanut toista jatkamaan matkaa ennekuin kuvauskohde oli varmasti ikuistettu onnistuneella tavalla.  Tässä päivän satoa.

 

Ljubljana pronssisena pienoskoossa, vanhakaupunki, joki ja takana kukkulalla linnoitus.

 

Joki livenä.

 

Vaihtari.

 

Katu linnoituskukkulan alapuolella.

 

Kiva idea, minunkin Tunturi näyttäisi aika bäheelle tälläisessä asussa.

 

Valokuvaaja!

 

Katutaidetta ja linnoituksen torni kukkulalla.

 

Tämähän voisi olla kuin Romeosta ja Juliasta.

 

Fountain of the Three Rivers. Francesco Robba viimeisteli työn 1751 ja se symbolisoi kolmea pääjokea keski Sloveniassa.

 

Jätskitauko on paikallaan.

 

Kapeat on kujat.

 

Varmaakin kätevät nuo huokoiset kukkaruukut.

 

Riika tutkii porttikongissa päivän kuvasatoa.

 

EuroBasket oli kaikkialla.

 

Liettualaisia koripallon kannattajia.

 

Keskustaan oli kansalaisten iloksi tehty koriskenttä.

 

Pelejä pystyi seuraamaan jatkuvasti keskellä kaupunkia. Kukkullalla näkyy linnoitus, seuraavaksi sinne!

 

No niin linnoituksella ollaan ja huipulla tornissa.

 

Vaihtarit.

 

Linnoituksen kaivo ja torni yläviistossa.

 

Riikalle syntyy ensimmäinen kirjoitus.

 

Miro kirjoittaa Miraa.

 

 

 

 

 

Triple Bridge kävelijöille valmistui 1929.

 

Melkein jokaisessa kuppilassa pystyi seuraamaan korista screeneiltä.

 

 

 

 

Hyvää yötä.

 

 

 

Ljubljanaan

 

Täällä ollaan, Ljubljanassa. Neljän viikon työharjoittelussa. Minun tulee kirjoittaa blogia, se kuuluu sopimukseen. Siis koulun kanssa tehtyyn vaihtosopimukseen. 

Koulussa kerrottiin vaihto-ohjelmasta ja kysyttiin olisiko halukkaita lähtijöitä. Kolmannella kysymiskerralla sanoin, no minä voin lähteä. Vastauksena oli riemunkiljahdus JESS joku lähtee!  

Aikomuksena oli siis tulla työharjoitteluvaihtoon kylpylään. Katsottiin ryhmäohjaajan eli opettajan kanssa hyvä hetki, se oli molemmin puolille parhaiten sopiva kylpyläjakso ja siihen hyvin sopivat kylpylähoidot niinkin perinteisessä kylpylämaassa kuin Sloveniassa. Aikaisemmin vaihdossa oli ollut juuri täällä Ljubljanassa kosmetologiopetuksesta aikuispuolella vastaava opettaja Carola. Katselin mielenkiinnolla kuvia hänen harjoittelupaikasta, joka oli kerrassaan upea! Eihän meillä tuollaisia kylpylöitä Suomessa olekaan. Sinne siis!

Viikkoa ennen harjoittelun alkua tuli yhteistyöoppilaitokselta tieto ettei luvattu kylpyläpaikka onnistu. Taloudellinen tilanne Sloveniassa on huono ja ensimmäiseksi karsitaan ylellisyydestä kuten kylpylähoidoista. Eri kylpylöitä kartoitettuaan paikallinen kansainvälinen koordinaattori Vanda totesi, ettei kylpyläpaikkaa irtoa, vaan sijoitus on normaali kauneushoitola.

Mietin jo koko harjoittelujakson peruuttamista. Mutta päätin lähteä ja ottaa sen irti mitä otettavissa on. Vaakakupissa painoi myös jo maksetut lennot ja majoitus. Lähes tuhat euroa olisi valunut hukkaan.

 

Kämppikseni Riika

Joten täällä ollaan kämppikseni Riikan kanssa. Riika opiskelee myös Omniassa kosmetologiksi, nuorisopuolella. Hänen oli alun perinkin tarkoitus tulla kauneushoitolaan ja se suunnitelma toteutui. Koulu yritti saada myös muita innostumaan, mutta koska halukkaita ei ollut, lähdimme reissuun kaksin.  

Helsingistä matkaan lähdettiin lauantaina 14.9. Lento kesti vain reilut kaksi tuntia. Ihmeellistä, niin nopeasti siirryt niin kauas, täysin vieraaseen ”elämään”. Vuokraamassamme kolmiossa meitä oli vastassa asunnon omistaja Igor. Hän näytti meille reitin monien lukkojen läpi asunnolle. Kerrostalo, ehkä 70-luvulla rakennettu, sijaitsee kolmisen kilsan päässä keskustasta, Siskan lähiössä. Osoite on aika hauska, Ane Ziherlove.



 

 

Igor oli varannut ystävällisesti käyttöömme polkupyörät. Jotka asensi meille sopiviksi, tangot ja satulat. Emme tosin ole vielä niitä käyttäneet, ovat vuosimallia 80 ja jotain, ei kai sentään 70-luvulta… ja liikkuvat  muljuen. Ehkä viisissäkymmenissä oleva vuokraisäntämme on entinen laskettelunopettaja ja nykyään töissä Slovenian Soneralla eli Telekom Slovenijessä. Onneksemme, sillä nettiyhteydet ovat ajatustakin nopeammat  ja Skype toimii!

 

 

Riikan kanssa asuntoa valittaessa, joka ei muuten ole ihan helppo juttu (eipä Oikotietäkään ole enkkukielisenä, saatika mistä oikotiepalvelun ulkomaalaisena edes löytäisi…), valitsimme asunnon jossa on kaksi makuuhuonetta ja 2 sänkyä/huone. No, ei ollutkaan. Toisessa on 2 sänkyä ja toisessa yksi. Huoneet jaettiin sen mukaan kenelle tulee varmasti vieraita, joten Riika sai kahden sängyn makkarin J Muuten asunto on kyllä tilava!





 

Netti toimiiii :)


Tilaa on!




 
 

Aika hurjat värit vai mitä? Täällä näkee punavihreitä unia.



Ensimmäinen aamu.

 



Tässä jo seesteisemmät värit.

 

Näkymä parvekkeelta, punaisen talon ostari on lähellä.



Talojen välissä on puistoja ja alhaalla näkyy heikosti hiekkakenttä, jossa aamuvoimistelijat tapaavat kuuden seiskan aikoihin... aika kiva!