Vaihdossa Ljubljanassa: Tutustumista Ljubljanaan ja Riikaan

Sunnuntaina, ensimmäisenä päivänä meillä oli vapaata. Maanantaina alkaisi vasta ”virallinen” ohjelma tutustumalla paikalliseen kouluun, kansainväliseen koordinaattoriin, rehtoriin ja kirjastotätiin sekä osallistumalla oppitunneille. Jännää.

Ensimmäinen päivä oli tosiaan sunnuntai, odotin mielenkiinnolla tutustumista Ljubljanaan ja kämppikseeni Riikaan. Olimmehan vuokranneet asunnon yhdessä ilman että olimme edes tavanneet toisiamme, saatika sitten puhuneet puhelimessa. Nykyaikana kun kaikki käy sähköisesti, oli vaihdettu sähköposteja ja tekstiviestejä.

Olimme molemmat nukkuneet hyvin ja kaatuneet edellisenä iltana sänkyyn väsyneinä. Niin väsyneinä, että matkalaukut nököttivät vielä aamulla eteisessä odottaen purkamista.

Päiväohjelmasta juteltiin ja päätettiin lähteä kävellen kaupunkiin, matkaa sinne olisi noin 3 kilsaa. Todettiin että siinä ehtii kiirehtimättä nähdä ja tutustua uuteen asuinpaikkaan. Sitä paitsi ilma oli hyvä, yösateen jälkeen aurinko pilkahteli ja lämmintä oli melkeinpä shortsikeleiksi asti. Ja ehtiihän siinä samalla hyvin jutella ja tutustuakin!

Ane Ziherlovelta poiketaan kulman taakse, niin ollaan yhdellä Ljubljananan keskustaan johtavista pääteistä. Sitä matkaten ei eksy. Korttelit muistuttavat jollainlailla Tallinnan kortteleita, ei siis vanhan kaupungin. Jokseenkin kaikissa näissä entisen itäblokin maissa, vaikka tämähän oli Jugoslaviaa, on samaa henkeä, näköä ja tuntua. Mistä lie johtuu, sen osaa paremmin joku ehkä kertoa. Liekö kaupunkisuunnittelussa ja arkkitehtuurissa käytetty samoja kaavoja ja arkkitehtejä?

Loppumatkasta poikettiin isolta tieltä Tivolin puistoon, joka oli kaunis, niin kuin puistot ovat! Lehtopuita, isoja nurmialueita, risteileviä hiekkateitä, sunnuntaikävelijöitä ja koiran ulkoiluttajia. Koiria pääsääntöisesti ulkoilutetaan vapaana, siis kyllä ilman hihnaa. Ne kulkevat vierellä eivätkä karkaile, outoa. Tivolin puisto rajoittuu kaupunkiin ja toisella puolella metsään kukkulalla, oi kaunista. Riika kaivoi laukustaan Canonin järjestelmäkameran! Vau, kuvaatko tuolla? Harrastan valokuvausta, ai kiva, niin minäkin!

Ja hah, selvisi että Riika on kotoisin Kartsista, niin minäkin! Harrastaa valokuvausta, niin minäkin! Tykkää kookoksesta ja kirsikasta, niin minäkin! Opiskelee kosmetologiksi, niin minäkin ;) Bloggaa, nyt minäkin ;) Soittaa pianoa, omistaa tarantellan, säveltänyt biisin, esiintynyt musikaalissa, asuu poikakaverin kanssa ja vaikka mitä J Vielä tuosta Riikan blogista… se on hieno, sieltä löytyy upeita kuvia ja paljon tarinaa.

Lopulta päädyttiin vanhaan kaupunkiin, joka on kun onkin kaunis, vanha ja pieni! Joki virtaa keskellä ja takana kukkulalla on linnoitus. Sieltä näkee koko Ljubljanan ja ympärillä olevat kukkulat. Kirkkaalla ilmalla pohjoisessa olevat vuoretkin. Linnoitukselle emme enää kavunneet vaan menimme herroiksi sellaisella pienellä turistijunalla. Mutta takaisin kotiin kävelimme kyllä!

Linnoituksen kappelissa sai halutessaan oman nimensä kirjoitettuna paperille vanhalla kirjoitustyylillä. Kalligrafi innostui kuullessaan että nimeni on Mira, koska hänen nimensä on Miro ja oli sitä mieltä että meillä on samat nimet! Niinpä saimme Riikan kanssa molempien nimet peräti kahdella kirjoitustyylillä, goottilaisella ja bysanttilaisella plus vielä kaupan päälle sananlaskut!

Ai niin, mehän olimme Euroopan keskipisteessä, kaupunki oli täyttynyt EuroBasket hulinasta. Suomihan voitti Slovenian samaisella viikolla myöhemmin käydyssä matsissa.

Kuvasimme molemmat ahkerasti, eikä kumpikaan hoputtanut toista jatkamaan matkaa ennekuin kuvauskohde oli varmasti ikuistettu onnistuneella tavalla. Tässä päivän satoa.